Napataanpas hatusta esimerkki. Kuvittele, että kasvatat chilejä ja chiliviljelmäsi on alkanut tuottaa satoa. Eräänä iltapäivänä päätät, että on aika aloittaa sadonkorjuu, ja otat yhden chilin, jonka pilkot samoin tein loihtimaasi ruoka-annokseen. Istahdat ylpeänä syömään, ja otat ensimmäisen haarukallisen. Huomaat, kuinka suutasi alkaa polttaa ja silmistäsi valua vettä. Kymmenkunta minuuttia poltteesta toivuttuasti toteat, ettet saa annostasi syödyksi.
Tämän esimerkin juju on se, mitä teet seuraavan kerran, kun käytät itse viljelemiäsi chilejä mausteena. Joko toistat saman uudelleen, ja annos jää taas syömättä (mikä ei oikein käy järkeen), tai tulet tietoiseksi chilin polttavuudesta ja säädät määrän kohdalleen niin, että annos on sopivan tulinen.
Mutta kuinka toimit, kun mieleesi nousee ajatus, joka aiheuttaa sinussa ikävän tunteen? Huomaatko ajatuksen ja päätät seuraavan kerran ajatuksen noustessa pintaan olla uskomatta sitä?

Usein toimimme niin kutsutulla autopilotilla, eli toimimme tilanteessa tiedostamatta juurikaan, mitä teemme. Tällöin aivomme ovat oppineet tietyn kaavan, ja pystyvät toistamaan sitä ilman tietoista havainnointia. Esimerkiksi keittäessämme kahvia aamulla saatamme olla täysin uppoutuneena pohtimaan tulevan päivän mahdollisia tapahtumia. Siitä huolimatta, että mielemme huitelee muualla, olemme onnistuneet keittämään kahvin ikään kuin itsestään.
Sama pätee tunteisiimme ja ajatuksiimme. Olemme tottuneet ajattelemaan ja tuntemaan tietyllä tavalla. Saatamme toistaa ikäviä ajatuksia ja tunteita ihan vain tavan vuoksi. Tuskin kukaan meistä haluaa tahallisesti aiheuttaa kärsimystä itsellemme. Emme vain ole tarpeeksi tietoisia tehdäksemme toisenlaisia valintoja.
Joskus olemme kyllä tietoisia, ainakin jossakin määrin, mutta silti teemme valinnan, jota olimme jo päättäneet olla tekemättä. Ärsyynnymme työkaverin jankutuksesta sen sijaan, että pysyttelisimme tietoisesti rauhallisena. Havahdumme siihen, kuinka olemme ärsyyntyneitä, mutta jatkamme kuitenkin saman tunteen vahvistamista. Se, että on ollut tietoisempi kuin aiemmin, on jo olalle taputuksen paikka. Seuraavalla kerralla yllykkeen ilmetessä voi kokeilla olla vielä hieman tietoisempi.

Tiedostamisen taitoa on mahdollista kehittää. Esimerkiksi tilanteessa, jossa saatan myöhästyä tärkeästä palaverista, voimme havainnoida seuraavia:
Millaisia ajatuksia mieleeni ilmaantuu?
- “Tämä on urani loppu”
- “Työkaverini saa takuulla toivomani ylennyksen, koska myöhästyin”
- “En ole tarpeeksi hyvä työssäni”
- “Miksi en osannut ennakoida paremmin”
Mitä tunnen kehossani?
- Tunnen, kuinka sykkeeni kiihtyy ja hartiani jäykistyvät
- Huomaan, kuinka hengittäminen muuttuu pinnallisemmaksi
- Alan säheltää, kun yritän päästä paikalle kiireellä
Onko tämä tunne tuttu, usein toistuva?
- Sama tunne on toistunut joka kerta, kun on ollut riski olla myöhässä tärkeästä paikasta
- Tunne toistuu myös, kun tekemistä on liikaa ja vaadin liian paljon itseltäni
Mitä mieleni koittaa käskeä tekemään?
- Mieleni jankuttaa, kuinka minun olisi oltava vielä hieman nopeampi
- Mieleni uskoo tämän olevan kaikki tai ei mitään -tilanne
- Mieleni alkaa toistaa ikäviä itsesyytöksiä
Mitä käy, jos en heti tottelekaan mieltäni? Meneekö yllyke ohi?
- Kiireen tunne tuntuu painostavalta, on hankala toimia rauhallisesti
- Kokeien toimia rauhallisesti, vaikka tiedän olevani myöhässä. Saapuessani palaveriin hyväksyn tilanteen ja aloitan esitykseni rauhallisin mielin.
Huomaatko, kuinka kärjistettyjä ajatukset voivat olla? Kun tiedostamme, kuinka toimimme kiiretilanteessa, voimme valita seuraavan kerran uudenlaisen tavan toimia. Entä jos ajattelisimme, että myöhästymistä sattuu kaikille joskus. Voisimme tuntea armollisuutta itseämme kohtaan. Ei se mitään, tänään kävi näin. Tällöin todennäköisesti myös palaveri, johon kiiruhdamme, sujuu paremmin, kun emme ole katastrofiajatusten ja ikävien tunteiden valtaamia.

Tietoisena pysytteleminen on usein helpommin sanottu kuin tehty. Mutta kun pysyttelemme tietoisena, opimme itsestämme paljon uutta. Ai tältäkö minusta tuntuukin, kappas vain. Jos tunne ei ole mieluinen, voisinko valita toisin? Voinko muuttaa omaa suhtautumistani tai itse tilannetta?
Kun tietoisuutemme lisääntyy, saatamme huomata, että olemme toistaneet jotain toimintaa väärin perustein.
Kun tietoisuutemme lisääntyy, saatamme huomata, että olemme toistaneet jotain toimintaa väärin perustein. Havaitsemme, että tietty asia elämässämme ei tunnukaan kovin hyvältä. Kun tulee tietoisemmaksi, voi lopettaa toiminnan, joka ei tunnu omien arvojen mukaiselta. Sen sijaan tietoisemmaksi tullessaan valitsemme toimintaa, joka tukee omaa hyvinvointiamme.
Elämä antaa meille paljon hyviä hetkiä harjoitella tietoisuutta. Kokeile, mitä käy, jos olet tietoisempi sosiaalisissa suhteissasi, perheesi kanssa, töissä tai harrastuksissa.