Usein kun puhutaan jostain pyhästä tai pyhyydestä, ajatukset ohjautuvat arjesta poikkeaviin tapahtumiin tai asioihin, joilla on oma tärkeä arvonsa. Päivistä nopeasti tulevat mieleen esimerkiksi juhlat kuten häät, hautajaiset ja rippijuhlat. Uskonnon tunneilla opetetaan muun muassa pyhistä toimituksista, henkilöistä ja paikoista. Usein pyhyys myös erotetaan jollain tavalla arkisemmasta elämästämme. Pyhyyden myös mielletään olevan jollain lailla majesteettinen ja muuttumaton asia, jota tulee varjella sellaisenaan, jota se on.
Pyhyys arjen keskellä
Aikanaan uskontotieteilijä Mircea Eliade erotteli pyhän profaanista, eli maanpäällisestä ja arkisesta, mutta miksei arkikin voisi olla pyhää? Itselleni pyhä on esimerkiksi tietynlainen luonnollinen sisäisen rauhan ja keskittyneisyyden olemus ja olotila. Tämän olotilan voi saavuttaa hyvin monenlaisissa tilanteissa, muun muassa istumassa rauhallisena ilman kiireen tuntua teekupposen äärellä tai kuunnellen hiljaa luonnon ääniä.
Tarkalleen ottaen koen, että pyhyyden tilan tavoittamiseen ei tarvita mitään niin sanotusti ulkopuolista alkusysäyksen antajaa, vaan sen kokemus tulee sisältä. Hyvä esimerkki tästä sisäisesti saavutettavasta rauhan tilasta on tapahtunut omalla kohdallani meditaation aikana. Siihen ei tarvita arjesta poikkeavaa ympäristöä, toimintaa tai ihmisiä. On vain se itseä sisältä ja ulkoa ympäröivä maailmankaikkeuden voima, jota jotkut kutsuvat alkulähteeksi, universumiksi tai Jumalaksi muutamia esimerkkejä mainitakseni. Koen tuon ihmeellisyyden verkoston olevan ympärillämme aina ja kaikkialla, vaikkei sitä aina voikaan aistein kokea.
Pyhyys fyysisestä ja psyykkisestä näkökulmasta
Joissakin henkisissä piireissä koetaan, etteivät fyysiset asiat ole pyhiä, vaan mennään äärimmäisyyksiin henkisen kehityksen kanssa yrittäen unohtaa oma olomuoto. Hyvänä esimerkkinä joissakin uskonnollisissa piireissä on äärimmäinen askeesi, jossa muun muassa eletään vapaaehtoisesti ilman maanpäällistä vaurautta ja ohitetaan oman kehon antamat viestit esimerkiksi nälästä ja kylmästä. Tämä perustuu ajatukseen siitä, että tiukalla itsekurilla päästään lähemmäksi pyhyyden olotilaa.
Itse koen pelkän psyykkisen olotilan lisäksi, että myös fyysiset maanpäällisetkin asiat voivat olla pyhiä. Ennemminkin pyhyys on kokonaisuus ja ilmenee molempina olomuotoina. Merkkejä tästäkin viisaudesta voi löytää ympäriltämme esimerkiksi erilaisten kielikuvienkin kautta: silmät ovat sielun peili, keho on sielun temppeli ja monet muut. Miksemme siis arvostaisi sitä, millaisina ilmenemme maailmassa ja kulkisi niin sanottua kultaista keskitietä psyykkisten ja fyysisten ominaisuuksiemme kanssa? Kosketuskin voi olla parantavaa, esimerkiksi pitkä ja lämmin ystävän halaus sulkien kaiken muun ympäriltään voi tuntua erittäin voimaannuttavalta.
Pyhyyden olemus – muuntunut olotila vai ei?
Yksi määritelmä, johon myös aika ajoin törmään pyhyydessä on se, että pyhä asia on jollain tavalla muuntunutta tai muuntunut olotila. Ennemmin ajattelen, että pyhyys on taas se alkuperäinen, puhdas olomuoto, ja me itse olemme muuntuneita aikojen saatossa siitä. Toisaalta muuntuneisuus ei itsessään poissulje sitä, etteikö siinä ja itsessämmekin voisi olla pyhää.
Mietitään vaikka sitä, kuinka pieni lapsi elää omissa ajatuksissaan ja havainnoi ihmetellen maailman suuria ja pieniä ihmeitä, jolloin pyhyys tuntuu olevan jatkuvasti ympärillämme. Jossain vaiheessa menemme kouluun, meitä opetetaan ajattelemaan tietyllä tavalla ja menemään tietyn rytmin mukaan, jolloin herkästi unohdamme ympärillämme ja sisällämme olevan ihmeellisyyden.
Olemassaolon pyhyys
Nykymaailmassa ihmiset tuntuvat harvoin edes pysähtyvän ajattelevan pyhyyden olemassaoloa. Jotkut kokevatkin, ettei mikään ole enää pyhää tai se on jollain lailla erillinen asia omasta elämästämme. Saatamme jollain tavalla olla hyvin irrallaan siitä, mitkä asiat meille oikeasti ovat tärkeitä, ja jatkamme tutuksi opitun kaavan mukaan elämäämme.
Omasta mielestäni jo pelkkä oleminen itsessään voi olla pyhää. Ilman sitä emme esimerkiksi itse voisi kokea ympärillämme olevaa todellisuutta. Toisaalta pyhyyttä on olemassa vaikka itseämme ei olisikaan, jolloin se ei rajoitu omaan kokemukseemme. Se vain on olemassa sellaisenaan kuin se on. Kehottaisin siis kaikkia aika ajoin pysähtymään hetkeen ja oikeasti havainnoimaan itsemme ja maailman ihmeellisyyttä ympärillämme. Voimme löytää niinä hetkinä hienoja oivalluksia elämän hienoudesta ja pyhyyttä elämäämme.
