”Ajattelen, siis olen.”
Tämä René Descartesin kuuluisa toteamus 1600-luvulta on saanut kylmää kyytiä meditoijien keskuudessa, kun se on osoitettu perin virheelliseksi.
Todellisuudessa vaikuttaa siltä, että kun lakkaamme ajattelemasta, emme suinkaan lakkaa olemasta. Pikemminkin päinvastoin, olemassaolomme vahvistuu, kun lakkaamme ajattelemasta.
Suurin osa ajattelusta on turhaa
Huomaan aamulla pohtivani tulevan päivän tapahtumia uudelleen ja uudelleen. Aamupäivät puolestaan pähkäilen, mitähän sitä söisi lounaaksi. Iltapäivällä tuskailen tekemättömiä työtehtäviä. Illalla mietin päivän menneitä tapahtumia. Kuulostaako tutulta?
Suurin osa ajattelustamme on toistuvaa, turhaa ja useimmiten myös negatiivista. Elämänenergiamme on sitoutuneena toistuvaan ajatteluun sen sijaan, että hyödyntäisimme energiaa siellä, missä sitä koemme eniten tarvitsevamme. Jatkuva ikäväsävytteinen ajattelu sairastuttaa meidät ennen pitkää sekä henkisesti että fyysisesti. Ajatteluamme värittävät useat erilaiset ajatusvääristymät, jolloin näemme maailman ajattelumme mukaan värittyneiden linssien läpi. Saatamme esimerkiksi uskoa, että toiset ajattelevat meistä ikävään sävyyn, jolloin näemme itsemme ikävien oletusten valossa.
Kun näemme mukillisen viileää vettä nenämme edessä, tiedämme ajattelemattakin, kuinka hörpätä. Ajattelun lopettaminen ei siis tarkoita sitä, ettemme hyödyntäisi tietämystämme enää ollenkaan. Ison osan asioista elämässämme pystymme tekemään sen kummemmin ajattelematta, koska alitajuntamme tietää, mitä tehdä.
Oivallukset, intuitio sekä juuri meille parhaat päätökset kantautuvat useimmiten ajatustemme takaa. Esimerkkinä tästä päätöksiä tehdessämme saatamme ”nukkua yön yli” ikään kuin odottaen ratkaisun saapumista luoksemme.
Kaikki kuitenkin tuntuvat puoltavan jatkuvaa ajattelua. Miksi näin on? Onko mielipuolisesta ajattelusta tullut normaali olotila?
Ajattelemme, koska alitajuisesti luulemme, ettemme ole tarpeeksi hyviä juuri tällaisena kuin olemme. Ajattelu on selviytymiskeino, ei luonnollinen olotilamme. Oletamme, että meidän on ajateltava jatkuvasti selvitäksemme arjen tilanteista ja kokeaksemme kuuluvamme joukkoon. Kun hyväksymme itsemme täydellisesti, myös ajattelumme vähenee kuin itsestään.
Voimme toki käyttää mieltämme ajatteluun silloin, kun tarve vaatii. Voimme suunnitella tulevan päivän kulkua etukäteen, mutta meidän ei tarvitse jäädä sen suuremmin märehtimään tulevaa päivää. Suunnittelun jälkeen voimme laskea irti ajatuksistamme palataksemme takaisin läsnäolon tilaan. Kun me olemme mielemme ohjaksissa, eivät ajatuskierteet vedä meitä mukanaan maalailemaan piruja seinille.
Läsnäolo on luonnollista ja parantavaa
Meditatiivinen tila on luonnollinen olotilamme. Ajatukset sitovat meitä virheellisiin tulkintoihin siitä, kuka oikeasti olemme. Kun emme enää takerru ajatuksiimme, avautuu mahdollisuus purkaa mielemme ohjelmat, jotka ovat pitäneet meitä kahlittuna ikäviin tunteisiin ja mahdollisesti sairastuttaneet meidät. Samalla meidän värähtelytasomme nousee, kun emme enää identifioidu ajatuksiimme. Tunnemme elämänilon virran ja rauhan sisällämme.
Kolme vinkkiä, joilla pääset ajatuksettomaan läsnäolon tilaan heti
- Kysy itseltäsi, mikä mahtaakaan olla seuraava ajatukseni. Kuin huomaamattaan jäät odottamaan vastausta ja mielesi hiljenee.
- Kuvittele otsaasi keksimonsteri, joka syö ajatuksiasi yksi kerrallaan. Tai poksauttele ajatuksiasi kuin ilmapalloja niiden leijaillessa ohi. Nämä ovat leikkisiä tapoja saapua läsnäolon tilaan.
- Keskity tuntemaan sisäinen kehosi ja sen energiakenttä. Kun juurrutat itsesi kehoosi, ajatuksiisi sitoutunut energia pääsee vapaaksi.
Kun toistat näitä nopeita kikkoja palata läsnäoloon usein, alkaa läsnäolosta tulla uusi luonnollinen olotilasi. Saatat huomata esimerkiksi nauttivasi ilta-auringosta hiljaisuudessa, kokien uudenlaista syvää yhteyttä kaikeen olemassaolevaan, kun olet täysin läsnä. Mielen loputon jäkätys huomisen päivän tehtävälistasta on tauonnut.
Mutta entä myönteiset ajatukset, eikö niitä kannata vaalia?
Myönteisetkin ajatukset vievät meitä pois läsnäolon tilasta ja todellisesta minuudestamme. Positiivisella ajattelulla on paikkansa, sillä myönteisiä ajatuksia ja tunteita hyödyntämällä voimme luoda elämäämme toivomiamme asioita. Mutta vaikka tietoisesti ajattelisimme positiivisesti, saattaa alitajuntamme suoltaa ikäviä solvauksia, jolloin viesti universumille on sangen sekava emmekä saa positiivisen ajattelun hyötyjä käyttöömme.
Myönteistä ajattelua hyödyntäessämme on tärkeää huomioida tunnetilamme. Tuovatko ajatukset meille oikeasti iloa, onnea ja rakkauden tunteita? Jos tuovat, silloin ne auttavat meitä elämään toivomaamme elämää. Myönteisestäkin ajattelusta on hyvä kuitenkin palata läsnäolon tilaan, jolloin energiamme ei ole sitoutuneena ajatteluun.
Mikä mahtaakaan olla seuraava ajatukseni?
