Tanssiva apina ei tässä tekstissä ole haukkumatermi ketään kohtaan, vaan tapa tehdä helposti ymmärrettäväksi, millaiseen ojaan saatamme itsemme joskus puolivahingossa tönäistä.
Joskus nimittäin erehdymme luulemaan, että meillä on vaikutusvalta päättää, tulemmeko torjutuksi toisen ihmisen toimesta vai emme. Torjutuksi tulemisen pelko on lamaannuttava tunne. Jos emme pysty käsittelemään torjutuksi tulemisen riskiä, teemme mitä vain pyrkiäksemme varmistamaan, että emme tulisi torjutuksi. Tanssivan apinan esitys on yksi tapa pyrkiä suojelemaan itseämme torjutuksi tulemiselta.
Mitä vain tullakseni rakastetuksi
Taustalla voi olla hylätyksi tulemisen kokemuksia, tilanteita, joissa olemme ottaneet syyllisyyden hylätyksi tulemisesta omaan niskaamme. Olemme ehkä hylänneet jotain osia itsestämme, jotta olemme saaneet kokea tulevamme hyväksytyksi. Saatamme toistaa samoja kaavoja myös aikuisuuden ihmissuhteissa – hylkäämme joitain osia itsestämme ja tuomme joitain osia esiin enemmän. Voimme päätyä tilanteeseen, jossa olemme valmiita tekemään mitä vain saadaksemme kokea tulevamme rakastetuksi.
Yksi tapa pyrkiä varmistamaan rakastetuksi tuleminen on tässä postauksessa tanssivaksi apinaksi nimetty tapa pitää yllä esitystä, joka korostaa niitä piirteitä, joista luulemme toisen pitävän. Saatamme kertoa juttuja, jotka toista kiinnostavat, esitellä taitojamme tai olla jatkuvasti toisen saatavilla. Selvitämme tarkkaan, mikä saa toisen nauramaan, olemme ehkä yliystävällisiä, kysymme toisesta kysymyksiä ottaaksemme hänestä selvää. Omat rajamme saattavat hämärtyä. Ehkä menemme niin pitkälle, että ottaudumme niihin harrastuksiin, joista toinen on kiinnostunut, ja hylkäämme omat harrastuksemme.
Jatkuva esityksen ylläpitäminen uuvuttaa
Tanssivan apinan elämä on pidemmän päälle uuvuttavaa. Aluksi palkinnot saattavat olla mieluisia – saamme vastakaikua toiselta ihmiseltä. Mutta esityksen jatkuessa päivästä toiseen käy elämä uuvuttavaksi. Teemme jatkuvasti töitä sen eteen, jotta esitys pysyy yllä. Olemmeko valmiita ylläpitämään esitystä päiviä, viikkoja, entä loppuelämämme?
Olemmeko valmiita ylläpitämään esitystä päiviä, viikkoja, entä loppuelämämme?
Uuvuttavaa esittämisestä tekee myös se, että eri ihmisten seurassa saatamme ylläpitää erilaista esitystä. Mitä käy sitten, kun useampi henkilö, joille pyrimme esiintymään eri lailla, on seurassamme? Emme ehkä tiedä enää, millaista esitystä meidän tulisi ylläpitää, ja tilanne käy ahdistavaksi. Emme haluaisi riskeerata paljastavamme todellista minuuttamme, mutta emme myöskään tiedä, millainen esitys palvelisi molempia ihmissuhteita samaan aikaan.
Mutta kuka päättää, ketä rakastetaan?
Rakkaus ja rakastetuksi tuleminen ovat parhaita tunteita maan päällä koettaviksi. Samaan aikaan riski rakkauden puuttumisesta – hylätyksi tulemisesta – on suurin riski otettavaksi. Ihmissuhteet ovat epävarmoja, ja esityksen ylläpitäminen on tapa saada tuntu kontrollista.
Ja moni on päättänyt pysytellä seurassamme epätäydellisyydestämme huolimatta.
Todellisuudessa meillä ei ole vaikutusvaltaa siihen, päättääkö toinen ihminen olla kanssamme vai ei. On jokaisen oma päätös, viihtyvätkö he seurassamme vai eivät. Kun asiaa pysähtyy pohtimaan, elämässämme on varmasti paljon ihmisiä, jotka olemme ehkä kohdanneet kerran tai kaksi, ehkä olleet sydänystäviäkin, mutta tiet ovat kuitenkin erkaantuneet jossain kohtaa. Ja moni on päättänyt pysytellä seurassamme epätäydellisyydestämme huolimatta.
Aidot ihmissuhteet vaativat haavoittuvuutta
Kuten limerenssipostauksessamme todettiin, aitojen ihmissuhteiden muodostaminen vaatii meiltä haavoittuvuutta. Jos joudumme pitämään esitystä yllä, emme tule luomaan aitoa ihmissuhdetta toisen ihmisen kanssa. Onko rakkaus aitoa, jos toinen ihminen on rakastunut esitykseen todellisen minän sijaan? Jäämme vaille sitä kokemusta, että toinen tuntee meidät todella ja hyväksyy meidät silti.
Hylätyksi tulemisen riskin hyväksyminen ei ole helpoin tehtävä. Kun asettuu kehoonsa niissä hetkissä, joissa yleensä alkaa toivoa, että tulisi toisen hyväksymäksi, saattaa huomata käyvänsä aikamoista sisäistä kamppailua. Pyrkimys tulla hyväksytyksi saattaa tuntua pakottavana tunteena keksiä jotain, josta tietää toisen ilahtuvan. Näissä hetkissä omassa kehossa läsnä oleminen vaatii luonteenlujuutta, mutta vaivannäkö palkitaan lopulta.
Keho alkaa lopulta rauhoittua ja huomaamme, että erilaiset kanssakäymiset rikastuttavat elämäämme. Yksittäisen ihmisen hyväksyntä ei enää ole kaikki kaikessa, kun olemme läsnäolollamme luoneet yhteyttä itseemme.
Olemme valmiina ottamaan vastaan kaiken, mitä elämällä on annettavana ja olemaan itse itsemme tukena. Ei ole enää kamppailua hyväksytyksi tulemisesta, vaan vaivannäkö kohdistuu omaan henkiseen kasvuun, kaikkien puolien sallimiseen itsessä.
Ota tanssiva apina kainaloon ja luo sille se sisäinen turva, jota se yrittää hakea ulkopuoleltaan.
Innostus tähän tekstiin sai alkunsa Teal Swanin videolta The ”Dancing Monkey” Pattern in Relationships.
