Pohdin tämän aamun meditaation jälkeen, että koen tekeväni paljon asioita elämässäni vastustaakseni jotakin. Kastelen kukat vain vastustaakseni niiden kuivumista. Keskustelen toisen ihmisen kanssa vastustaakseni yksinäisyyttä. Paiskin töitä vastustaakseni ikävää aikaansaamattomuuden tunnetta. Vastustaminen tuntuu kuluttavalta ja perin kehnolta motivaattorilta.
Tajuttuani kesken meditaation kokevani rutkasti vastustusta erilaisia asioita kohtaan, aloin pohtia, millaista tuo vastustus on. Vastustus tuntuu kehossani ahdistavana tunteena, kuristuksena kaulalla ja rintakehällä sekä kehon jähmeytenä. Vastustus saa minut karttelemaan tietyn asian tekemistä, mutta usein vastustus jää hiipimään taustalle, kun valitsen tehdä jotain muuta. Jos teen asioita vastustusta kuuntelematta, tunnen oloni kireäksi.
Vastustus kumpuaa pelosta
En pidä sellaisten asioiden tekemisestä, jotka ovat epämääräisiä ja on epävarmaa, onnistunko tekemisessäni. Olisihan se vallan kauheaa, jos käyttäisin kaksi tuntia aikaa johonkin, joka loppupeleissä ei onnistu ensinkään ja aikaa vain tuhlaantuu!
Meditaatiossani huomasin, kuinka vastustus hiipii mukaan huomaamatta. Olen niin tottunut vastustukseen, että luulen sen olevan iso osa minuuttani. Aiemmin tuntui, että käytin ison osan meditaatiostanikin vastustaakseni ajatusta siitä, että haluaisin jo nousta ylös. Yritin väkipakolla keskittyä johonkin muuhun, jolloin vastustus paheni. Tänään kokeilin, miten käy, jos heittäydyn vastustukseen täysillä. Annoin sen tuntua. Kuvittelin pahimman mahdollisen – että olisin koko loppuelämäni jumissa meditaatioasennossani, enkä enää koskaan pääsisi ylös. Huh, mikä mielikuva!
Mutta vastustukselle täysin antautuessani aloin nähdä, kuinka paljon vastustusta elämässäni ylipäänsä on. Samalla vastustus meditaatiota kohtaan alkoi heiketä. Kehoni rentoutui ja alkoi nykiä laskiessaan irti vastustuksen taakasta.
Kun koemme vastustusta, emme ole hyväksyneet ympärillämme olevia olosuhteita sellaisena kuin ne ovat. Vastustuksen taustalla on jokin pelko, jonka kokemista yritämme välttää viimeiseen asti. Vastustusta kannattaa käsitellä, koska meille on stressaavampaa tuntea jatkuvaa vastustusta kuin antaa pelon sekä epävarmuuden kokemusten tulla ja mennä.
Ja onhan se myös niin, että elämässä ainoa varma asia tahtoo olla muutos. Enemmän se tahtoo jäädä harmittamaan, jos epävarmaa asiaa ei koskaan kokeile kuin se, että kokeili, mutta ei täysin onnistunut. Ei universumi kokemuksia jaottele, sen mielestä kaikki kokemukset ovat erittäin arvokkaita.
Katso vastustusta suoraan silmiin
Tunnen vastustusta esimerkiksi uuden kielen opettelua kohtaan. Kielen opettelu vaikuttaa urakalta, jota ei voi koskaan saada maaliin. Miksi edes aloittaisin, jos päätepistettä ei ole? Mutta mikä tuo päätepiste edes on? Se, että puhun sujuvaa kieltä, ymmärrän aina kaiken ja pystyn ilmaisemaan itseäni täydellisesti? Mahdotontahan sellaisen saavuttaminen on, sillä kieli jo itsessään epäonnistuu kuvaamaan kaikkia sisäisiä kokemuksiamme.
Vastustukseen jotain tiettyä tehtävää kohtaan auttaa, kun asettaa itsellensä ajastimen esimerkiksi viiteen minuuttiin ja tekee tehtävää sen aikaa. Kun on tehnyt tuon viisi minuuttia, saattaa tahtomattaan huomata, että haluaakin jatkaa vielä toiset viisi. Asioita voi myös pistää kalenteriin tai miettiä mielessään välietappeja, joiden saavuttaminen tuntuu konkreettiselta. Näin muun muassa uuden asian opettelu tuntuu helpommalta ja konkreettisemmalta. Pienillä askelilla pääsee pitkälle.
Vastustus voi myös yrittää kertoa meille, että hei, tämä ei tunnu oikealta ratkaisulta minulle tähän hetkeen. Kuuntele vastustuksen välittämiä viestejä. Lähdetkö herkästi mukaan sellaiseen, mikä ei tunnu ollenkaan omalta? Ovatko voimavarasi jo muutenkin vähissä, ja kehosi yrittää viestittää, että nyt olisi aika levätä?
Tärkeintä on, että ei käännä katsettaan poispäin vastustuksesta, jolloin se jää kytemään alitajuntaan. Vastustusta ei kannata pelätä, vaan siihen kannattaa suorastaan sukeltaa! Kokeile, tuntuuko vastustus isolta vai pieneltä. Onko vastustus jommallakummalla puolella kehoasi? Millaiselta se tuntuu kehossasi? Toimi vastustuksen kanssa yhteistyössä – kohtaa sen peittelemät pelot ja käytä vastustusta sisäisenä kompassinasi.
Tärkeintä on, että ei käännä katsettaan poispäin vastustuksesta, jolloin se jää kytemään alitajuntaan.
Mitä käy, jos kokeilet tehdä jotain tylsää kotityötä vastustuksesta huolimatta. Käytä hetkeä mahdollisuutena tutustua vastustukseen. Tunnustele sitä, kun aloitat tekemisen ja kun saat tehtävän tehtyä. Kun vastustus nousee, opit muistamaan, että sitä kannattaa havainnoida, ei yrittää lakaista sängyn alle pois mielestä. Vastustuksesta tulee pian oiva portti läsnäoloon, ystävä vihollisen sijaan.
