Olin menossa seuraavana päivänä ajokokeeseen moottoripyöräkorttia varten. Huomasin yllättäen ahdistuvani – tuntui, että en pystynyt ajattelemaan muuta, kuin huomista päivää. Pelkkä ajatuskin inssiajosta sai minut hikoilemaan ja raajani tunnottomiksi. Pohdin, millä ihmeellä saisin tämän kehollisen stressireaktion kuriin. Järjellä osasin ajatella, että mitään hätää ei ole, tiedän, mitä ajokokeessa tulee tehdä ja pyöräkin on minulle tuttu.
Olin syvällä netin syövereissä etsimässä viime hetken kikkakolmosia ahdistuksen kehollisten tuntemusten selättämiseksi, kun törmäsin suositukseen pulahtaa kylmään veteen. Pidän avannossa käymisestä, ja muistelin, että avannossa polskiminen on kyllä saanut minut rentoutumaan aiemminkin. Onnekseni asun järven rannalla ja syyspäivät olivat jo viileitä, joten pistin kylmäaltistusteorian heti kokeiluun.
Aamuhämärässä ajokoepäivänäni kipitin uimaan kuun vielä loistaessa taivaalla. Veden lämpötila ei tuntunut hyytävältä, joten olin monta minuuttia vedessä varmistaakseni, että minulle ehtii tulla oikein kunnolla kylmä. Asetuin veteen niin, että koko vartaloni kaulaan asti oli viileän veden syleilyssä. Vedessä ollessani hengitin hitaasti ja syvään samalla keskittyen laskemaan sisään- ja uloshengityksiäni.
Kuitenkin kehoni lämmettyä ja rauhoituttua tajusin, että minua ei oikeastaan jännitä yhtään.
Hytisin kylmästä tullessani pois vedestä. Pohdin epäuskoisena, olisikohan tästä yhtään mitään apua ja epäilin, että sormeni olisivat umpijäässä vielä hypätessäni moottoripyörän selkään. Kuitenkin kehoni lämmettyä ja rauhoituttua tajusin, että minua ei oikeastaan jännitä yhtään. Raajani eivät olleet tunnottomat, en hikoillut ja pystyin ajattelemaan muutakin kuin pian edessäni vaanivaa isoa pahaa inssiajoa. Vielä itse kokeeseen mennessäkin minulla oli itsevarma ja rauhallinen olo.
Miksi kylmäaltistus auttaa stressiin?
Kuten Scott Carney kirjassaan Kaikki mikä ei tapa pähkäilee, ovat meidän kehomme todennäköisesti löytäneet liian vakaan ympäristön hyvinvoivana pysymiseen. Tätä kuvastaa minusta hyvin joskus kuulemani esimerkki siitä, että jos puu kasvaa tuulisessa ympäristössä, se oppii kestämään kovempiakin myrskyjä. Mutta mikäli puun kasvattaa täysin tuulettomissa olosuhteissa, puu kupsahtaa lopulta nurin, koska sen ei ole tarvinnut kasvaa pystyssä pysyväksi.
Kylmäaltistus on yksi tapa altistaa kehomme myönteiselle, vahvistavalle stressille, jotta pärjäämme elämän kovissakin tuulenpuuskissa.
Ymmärrykseni biologiasta rajoittuu lähinnä lukion biologian tunteihin, mutta aloittaessani kylmäaltistusharjoittelun minusta tuntui tärkeältä, että ymmärrän, mitä kehossani tapahtuu kylmässä olon aikana ja sen jälkeen. Sain selville, että kylmäaltistuksen myönteisten vaikutusten takana on liuta hormoneja ja välittäjäaineita, jotka saavat meidät tuntemaan olomme vähemmän stressaantuneeksi, masentuneeksi ja ahdistuneeksi.
Kylmäaltistus vaikuttaa ainakin näihin hormoneihin ja välittäjäaineisiin:
- Dopamiini – mielihyvähormoni, jonka eritys on koholla hyvän tovin kylmäaltistuksen jälkeen. Dopamiini kohottaa mielialaamme, energiatasojamme ja auttaa keskittymään.
- Serotoniini – kohottaa mielialaa ja tekee meidät onnellisemmaksi.
- Kortisoli – stressihormoni, jonka pitoisuutta elimistössä kylmäaltistus tasoittaa. Meistä tulee vähemmän herkkiä stressille.
- Noradrenaliini – energisoiva hormoni, jonka eritystä kylmä tasapainottaa. Noradrenaliini energisoi meitä, mutta samalla noradrenaliinitasojen tasaantuessa stressioireemme vähenevät.
- Beta-endorfiini– tuottaa mielihyvää ja vähentää kipua.
Melkoinen lista myönteisiä vaikutuksia, eikö? Kylmäaltistuksen aiheuttamaa hetkellistä paniikkia ei siis kannata pelätä, sillä nämä stressipiikit opettavat kehoamme hallitsemaan stressiä paremmin. Kylmäaltistus aktivoi parasympaattisen hermoston, joka rauhoittaa taistele- tai pakene -reaktion elimistössämme. Kylmä vesi antaa loputtomalle stressikierteelle kyytiä.
Olen myös huomannut, että kylmäaltistus tutustuttaa meidät lähemmin kehomme stressireaktioon. Ymmärrämme, millaisia reaktioita kehossamme aiheutuu stressaavassa tilanteessa. Huomaamme myös, että pystymme itse vaikuttamaan stressireaktion voimakkuuteen hengityksemme avulla. Stressireaktiot eivät enää tunnu niin pelottavilta, vaan hallittavissa olevilta.
Ja onhan kylmäaltistuksessa sekin puoli, että hyisessä vedessä ei tule ajatelleeksi yhtikäs mitään, kun koittaa vain olla panikoimatta. Aika tuntuu pysähtyvän, ja hetkellisesti millään muulla ei ole merkitystä. Tämä fiilis itsessään houkuttelee minut takaisin kylmään veteen uudelleen ja uudelleen.
Jos kaipaat lisää vakuuttelua kylmäaltistuksen hyödyistä, katso Yle Areenasta Sean Ricsin dokumenttisarjan Superihmiset – piilotettua kykyä etsimässä toinen jakso, jossa käsitellään kylmäaltistusta. Jaksossa sosiaalisissa tilanteissa jännittänyt henkilö kertoo, kuinka sai stressireaktionsa kuriin pulahtamalla säännöllisesti ympäri vuoden terassilleen asetettuun kylmää vettä täynnä olevaan arkkupakastimeen.
Ja jos et vieläkään ole täysin varma, kannattaako omalta mukavuusalueltaan poistua polskimaan kylmään veteen, huomautettakoot, että kaupanpäällisinä kylmäaltistuksella on pitkä lista muitakin terveyshyötyjä. Immuunipuolustus vahvistuu, keho palautuu nopeammin, unen laatu paranee, allergiaoireet ja kivut voivat lievittyä.
Mten toteuttaa kylmäaltistus?
Ensimmäisenä lienee hyvä vilkaista pihalle. Satutko sattumalta asumaan järven rannalla? Jos satut, pistä halutessasi sauna lämpenemään ja käy pulahtamassa. Jos järvi on jäässä, voi oman avannon tehdä ottaen turvallisuus huomioon. Ja jos nakuhyppely pihalla ei naapureita vaivaa, lumihangessa kieriminen on myös oivallinen tapa altistua kylmälle.
Jos järveä ei ikkunasta ulos kurkistamalla näy, suosittelisin tutkimaan, onko lähialueella avantouintipaikkaa. Uimarantakin käy, jos järvi ei ole jäässä ja vesi kylmää, mutta saunaan pääseminen tuo kyllä suurta lohtua avannosta hytisten ylös noustessa.
Uimahalleissa on myös usein kylmäallas, johon voi pulahtaa. Sattuuko siis lähistöllä olemaan uimahallia, jossa on kylmävesiallas?
Ja kun näihin kaikkiin on sujuvasti vastannut joko ei ole, ei löydy tai ei käy, voi kylmäaltistuksen toteuttaa ottamalla kylmän suihkun. Tämä on oma ratkaisuni niinä päivinä, kun haluan altistaa itseni kylmälle, mutta muuta mahdollisuutta kylmäaltistukseen ei ole. Kylmä suihku toimii ihan yhtä lailla ja on nopea toteuttaa.
Jos sattuu olemaan oman elämänsä Pelle Peloton, voi tehdä oman viritelmän esimerkiksi Ylen dokumentista mallia ottaen arkkupakastimesta. Netistä löytyy paljon materiaalia siitä, kuinka ihmiset ovat kylmäaltistuksen toteuttaneet. Ja jos on muuten vaan peloton, voi käydä kokeilemassa Cryohoitoja, joista minulla ei ole kokemusta, mutta hoitoja järjestetään Suomessakin useissa kaupungeissa.
Kuinka kauan sitten olla kylmässä? Kokeilemalla selviää itselle sopiva aika. Itse olen vedessä sen aikaa, että alun paniikki ehtii mennä ohi, saan hengitykseni pidettyä tasaisena ja ikään kuin totun veteen. Liian ankarasti kylmäaltistukseen ei kuitenkaan kannata lähteä, ja omasta turvallisuudestaan on tärkeää pitää huolta. Lyhyetkin ajat kylmässä vedessä tuntuvat antamaan hurjaa hyötyä. Muistelen jostain lukeneeni, että on parempi olla puoli minuuttia hallitusti hengittäen kylmässä vedessä, kuin pakottaa itsensä henkeä haukkoen veteen moneksi minuutiksi. Kylmänsietokyky kasvaa altistuksen myötä, joten ihan luvan kanssa saa ottaa iisisti aloittaessaan kylmäaltistusta. Ensin voi kastaa vaikka vain jalat, jos tuntuu ylivoimaiselta kerralla passittaa koko keho veteen.
Ja eikun kokeilemaan!
Meistä moni on jahdannut apua ja tukea omaan mielenterveyteen kokeilemalla vaikka ja mitä. Etsiminen voi tuntua loputtomalta, ja ratkaisut enemmän purkkapaikoilta kuin pysyvää apua tuovilta. Oman elämämme supersankaruus vaatii usein erilaisten juttujen kokeilua, kunnes sopiva apu löytyy.
Kylmäaltistuksesta on tullut yksi lempityökaluistani stressaavissa hetkissä. Kylmään pääsee näillä leveysasteilla helposti, eikä stressin helpottamiseen mene kuin muutama minuutti. Avantouinti on myös sosiaalista touhua (jos saunan lauteilla haluaa jotain päpättää). Kylmä vesi ei kysele, että mistäs nyt kenkä puristaa, vaan on valmiina ottamaan meidän tuskamme vastaan ja olomme helpottaa.
Suosittelen siis kokeilemaan, jos yhtään kamppailet stressin, masennuksen tai ahdistuksen kanssa. Vaikutukset näkyvät jo ensimmäisen kerran jälkeen, mutta suosittelen kokeilemaan kylmäaltistusta joitakin viikkoja ja havainnoimaan sitten, millainen vaikutus kylmällä on ollut omaan fiilikseen.
Minä lähetän taputuksia olkapäälle, kun kastat varpaitasi kylmään veteen miettien, että kaikkeen sitä joutuukin.
