Ymmärrykseni perinteisen kognitiivisen psykoterapian tehosta rajoittuu omaan lyhyeen kokemukseeni. Etsin paikallisen terapeutin joitakin vuosia sitten kokeillakseni, millaisia hyötyjä psykoterapiasta saisin. Kokemus oli vähintäänkin karu. Kävin kokeilukerralla kahdella eri terapeutilla, joista toinen heilutteli käsiään piirrelläkseen pilvenhattaroita taivaalle ja toinen oli varsin ilmeetön, kuiva ja asiallinen. Valitsin vähemmän käsiään heiluttelevan terapeutin.
Tulin käyneeksi terapiassa kuukausittain vuoden ajan. Keskustelimme kyllä elämästäni, ja terapeutti yritti tehdä sielunelämästäni selkoa tussitaulun avulla. Muutaman kerran itkinkin. Mutta loppupeleissä tuon vuoden jälkeen tunsin edelleen samaa häpeää ja sisälleni oli patoutunut sama viha kuin aina ennenkin. Olin vihainen itselleni siitä, että olin ylipäänsä mennyt terapiaan ja kertonut tärkeitä asioita elämästäni ventovieraalle ihmiselle, jolla ei selvästikään ollut mitään kompetenssia auttaa minua. Mitään käytännön työkaluja en arkeeni saanut, eikä taakka pudonnut harteiltani kuten ehkä odotin terapiaan mennessäni.
Mutta loppupeleissä tuon vuoden jälkeen tunsin edelleen samaa häpeää ja sisälleni oli patoutunut sama viha kuin aina ennenkin.
Tämän terapiakokemuksen vuoksi selasin nopeasti alaspäin, kun ensimmäisen kerran törmäsin Internal Family Systems (IFS) -terapiamuotoon. Ajattelin, että on kyseessä jälleen yksi tapa jäsentää elämäni tussitaululle niin, että olotilani lähinnä pahenee terapeutin tekemien tulkintojen vuoksi. IFS-terapia oli kuitenkin sinnikäs ja hyppäsi esiin Reddit-feedissäni kerta toisensa perään. Lopulta luovutin, avasin yhden aiheeseen liittyvistä keskusteluista ja aloin tutustua IFS-terapiaan netin ja kirjojen avulla. Tämä artikkeli perustuu Richard C. Schwartzin kirjaan Introduction to Internal Family Systems.
Mitä Internal Family Systems -terapia on?
Internal Family Systems perustuu ajatukseen siitä, että meissä on useita osia, joilla jokaisella on oma tärkeä roolinsa. Traumaattisten elämäntapahtumien vuoksi jotkut osistamme tulevat pakotetuiksi epäterveellisiin rooleihin. Lisäksi kulttuurissamme joitain osia meissä on pidetty arvokkaina ja joitain väheksytty, jolloin olemme oppineet piilottelemaan osia itsessämme.
Erilaisia rooleja suorittavien osien lisäksi meissä asuu Itseys (englanniksi Self), jonka tunnuspiirteitä ovat itseluottamus, rauhallisuus, luovuus, selkeys, uteliaisuus, rohkeus, myötätunto sekä yhteenkuuluvuus. Olemme saattaneet vaikeiden tapahtumien vuoksi menettää yhteyden Itseyteemme, ja vallalla ovat epäterveitä rooleja suorittavat osat, jotka yrittävät parhaansa pitääkseen meidät suojassa.
Minuutemme voi siis olla ikään kuin perhe, jonka jäsenten väliset suhteet ovat menneet vinksalleen eikä johtajaa ole näkynyt mailla halmeilla pitkiin aikoihin. Saatika sitten, että tähän Itseyteen, myötätuntoiseen ja kompetenttiin johtajaan, luotettaisiin, koska vaikeissa tilanteissa osat ovat joutuneet tarttumaan ohjaksiin. IFS-terapia antaa mahdollisuuden löytää ja palauttaa Itseyden takaisin johtajan paikalle niin, että osat meissä kokevat tulevansa kuulluiksi ja uskaltavat palata niihin myönteisiin tehtäviin, jotka ovat näille osille luontaisia.
Osat meissä on kategorisoitu IFS-terapiassa karkoitettuihin (exiles), pelastajiin (firefighters) ja järjestäjiin (managers).
- Karkoitetut osat ovat niitä pahoin haavoittuneita osia meissä, jotka pyritään keinolla millä hyvänsä pitämään piilossa.
- Järjestäjät suojelevat meitä kivuliaiden karkoitettujen osien esiintulolta järjestelemällä käytöstämme ja tekemisiämme.
- Pelastajat astuvat kehiin siinä kohtaa, kun ikävät tunteet ja muistot ovat pääseet pulpahtamaan pintaan. Pelastajat koittavat kyseenalaisin keinoin piilottaa karkoitetun osan ohjaamalla meidät esimerkiksi ylensyöntiin, päihteiden käyttöön tai katsomaan sarjoja jaksotolkulla yhdeltä istumalta.
Sisäisten osiemme väliset ristiriidat ja osien pyrkimys suojella meitä voi näkyä elämässämme monenlaisina oireina.
Internal Family Systems -terapiasta voi olla apua ainakin seuraaviin:
- Trauma
- Ihmissuhteet
- Masennus
- Ahdistus
- Syömishäiriöt
- Addiktiot
Miten IFS-terapia käytännössä toimii?
Muualla maailmassa on IFS-terapiaan vihkiytyneitä terapeutteja, mutta Suomesta harjoittajia löytyi vain vähän nopean Googlauksen perusteella. Siksi keskityn tässä postauksessa siihen, kuinka IFS-menetelmää voi hyödyntää itsenäisesti. Itsekseen menetelmää kokeillessa on tärkeää kuunnella itseään kantaen vastuu omasta hyvinvoinnista. Itseään ei kannata pakottaa liian syvälle kerralla, vaan kokeilla menetelmää vähän kerrassaan.
Ensinnäkin on käännyttävä rauhassa tunnustellen sisäänpäin ja tutkailtava, millaisia osia sisällämme asustaa. Osien olemassaoloa voisi sanoittaa esimerkiksi seuraavasti: ”osa minusta haluaisi kirjoittaa blogia, mutta osa minusta on peloissaan, että kirjoittamilleni teksteille nauretaan”. Osien kuunteleminen auttaa havaitsemaan, että meidän osillamme on isompi tarina kerrottavana kuin pintapuolisesti näyttää. Osien tunnistaminen auttaa osiamme myös rentoutumaan, kun ne tulevat kuulluiksi.
Kun valitsee osaa, jonka kanssa lähteä työskentelemään ensin, on suositeltavaa lähteä liikkeelle suojelevista osista karkoitettujen sijaan. Suoraan karkoitetun kanssa työskentely voi hätäännyttää suojelevan osan, jonka tehtävänä on ollut pitää karkoitettu piilossa. Kuuntele suojelevaa osaa ja selvitä, miltä se yrittää suojella sinua. Kerro suojelevalle osalle, kuinka karkoitetun luo voidaan edetä turvallisesti. Kysy suojelevalta osalta, tunteeko se olonsa turvalliseksi jatkaa. Kun suojelija on antanut luvan, voit paneutua karkoitetun kanssa työskentelyyn.
Kun työskentelet osien kanssa, on eriarvoisen tärkeää keskittyä odottamaan vastauksia sisältämme sen sijaan, että yrittää tunteiden tai ajatusten perusteella järkeillä, mitä osa mahtaa tuumailla. Tämä osa on mystisin osuus IFS-terapiaa, kun joutuu luottamaan siihen, että vastaukset löytyvät kyllä sisältämme. Kokeile kysyä osalta kysymys, odota vastausta rauhassa ja hämmenny, kun alat käydä merkityksellistä sisäistä diaglogia.
Jotkut näkevät osat mielessään, toiset kuulevat osan hennon äänen tai ikään kuin tuntevat osan läsnäolon. Kun osan löytää, sen voi usein paikantaa johonkin kohtaan omaa kehoa.
Esimerkki osien kanssa työskentelystä IFS-terapiassa
Löydät itsestäsi vihaisen osan ja kysyt itseltäsi, mitä tunnet tätä osaa kohtaan. Huomaat, että pelkäät tätä vihaista osaa itsessäsi. Pelko estää työskentelyn vihaisen osan kanssa. Voit pyytää pelkäävää osaa astumaan turvallisesti sivuun hetkeksi, jotta työskentely vihaisen osan kanssa voi alkaa. Toimit ikään kuin ryhmän johtajana, ja ryhmän jäsenillä on paljon konflikteja keskenään. Jokainen osa pelkää jäävänsä huomiotta, kun johtajana käännyt jonkun toisen osan puoleen. Pyytämällä muita osia sivuun voit muodostaa siteen jokaisen osan kanssa yksitellen, jotta ryhmä voidaan saada toimimaan yhdessäkin.
Kun muita osia on pyytänyt yksitellen siirtymään sivuun, tulee lopulta esiin Itseys myötätuntoisena, uteliaana ja rauhallisena. Kun osat luottavat, että on turvallista astua sivummalle, Itseyden ominaisuudet tulevat yhä enemmän esiin. Kun työskentelee Itsestä käsin, osaa intuitiivisesti kuunnella osia ja auttaa niitä.
Joskus Itseen käsiksi pääseminen voi olla haastavaa, kun osat eivät suostu väistämään. Jääräpäistä osaa ei pidä pakottaa pois edestä, vaan kysyä osalta, mitä se pelkää tapahtuvan, jos väistää. Pakottaminen ei IFS-terapiaan kuulu, sillä terapiamuodossa ymmärretään jokaisen osan tehtävän tärkeys ja arvostetaan osien pyrkimyksiä suojella meitä.
Ole osalle kuin ehdotonta rakkautta osoittava vanhempi tai ystävä.
Kuten Richard C. Schwartz toteaa kirjassaan, huonoja osia ei ole olemassa, on hyviä osia huonoissa rooleissa. Kun osiin keskittyy tuomitsematta, avoimen uteliaasti, osat muuttuvat ja ottavat paremman roolin.
Kun osaan on päässyt käsiksi, alkaa sen kanssa työskentely Itsestä käsin. Tutkaile osaa, selvitä, miksi se toimii, kuten toimii. Ole osalle kuin ehdotonta rakkautta osoittava vanhempi tai ystävä. Tee osalle tilaa paljastaa, mitä se pelkää. Auta osia tervehtymään, jolloin ne voivat luopua äärimmäisistä rooleistaan ja palata luontaiseen tilaansa. Luontaisessa tilassaan osat toimivat keskenään sujuvasti ja Itseys johtaa osien konklaavia.
Ristiriitaiset osat estivät saamasta asioita aikaan
Päätin kokeilla IFS:ää viikonlopun verran itse itseäni terapioiden remppahommia tehdessäni. Huomasin, että löysin osia helposti. Yksi yritti patistaa minut tekemään koko ajan. Toinen puolestaan oli heittäytynyt täysin poikkiteloin, todennut, että niin kauan kuin pakotetaan, me ei tehdä yhtään mitään. Ilmankos minusta onkin tuntunut turhauttavalta, kun jotain tärkeää tulisi saada tehdyksi ja yksi osa vie toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Kuuntelin, mitä molemmilla osilla oli sanottavana. Suorittajaosa pelkäsi, että jään ihan yksin, kaikesta ulkopuolelle, jos en suorita tehtäviäni. Tekemisestä kieltäynyt osa oli kiukkuinen siitä, ettei hänen tarpeitaan lepoon, hauskanpitoon ja sopivaan työtahtiin otettu huomioon.
Niin kummallista kuin se onkin, osat alkoivat ikään kuin puhua, kertoa omaa osuuttaan tarinasta. Kysyin osalta, miksi osa kokee ikävää oloa, hiljennyin ja odotin vastausta. Osa alkoi kertoa elämästään mielikuvin ja sanoin. Osilla on alun perin ollut hyvä minua suojeleva tarkoitus, mutta pidemmän päälle suojeluyritys on kääntynyt itseään vastaan. IFS-terapia auttaa palauttamaan osat takaisin niiden luontaisiin tehtäviin. Itsekriitikostani on tullut IFS:n avulla kannustaja, joka tsemppaa minua niissä tilanteissa, joissa kriitikolla on aiemmin ollut tapana pistää pahimmat haukkumasanat kehiin.
Kun ymmärsin osien tarpeita paremmin, loin tilan, jossa molemmat osat kokevat tulevansa kuulluiksi.
Tuon viikonlopun jälkeen olen hyödyntänyt Internal Family Systemsiä päiväkirjamaisesti kirjoittamalla ylös, mitä osia havaitsen ja millaisia ajatuksia kullakin osalla on.
Ainoat epäilykseni IFS-terapiamuodossa liittyvät siihen, kuinka paljon aikaa terapiamuodon hyödyntäminen vaatii. Olen havainnut hyötyjä itsessäni olon keventyessä, kun osat palaavat luonnollisiin tiloihinsa. Mutta uusia osia löytyy vielä, ja aiemmin havaitut osat tuntuvat hetken luottavan Itseyteen ja jälleen kaipaavan uutta vahvistusta olevansa turvassa, jotta ne eivät palaa vanhoihin rooleihinsa.
Jos haluat oppia lisää Internal Family Systems -terapiamuodosta, suosittelen ottamaan lukuun Richard C. Schwartzin kirjat ja seurantaan Internal Family Systems – IFS Institute YouTube-kanavan.
Voisiko tämä menetelmä olla juuri se, jota olet etsinyt?
